Perinneympäristöt tarvitsevat märehtijöitä – ja arvokkaan työn tekijät arvostuksensa
17.03.2025
Äärimmäisen uhanalaisia maatalousympäristöjä hoitavat tilat jäävät keskustelussa kotieläintuotantoa vastustavan liikehdinnän jalkoihin.
Maataloustuotanto, ja nimenomaan karjatalous, on luonut Suomeen lukuisia äärimmäisen arvokkaita ja lajistoltaan runsaita elinympäristöjä, joiden olemassa olosta lukemattomat eliöt ovat täysin riippuvaisia. Erilaisia laiduntamisen myötä syntyneitä niittyjä sekä ketoja, hakamaita ja metsälaitumia tarvitsevat selviytyäkseen lukuisien kasvilajien ohella iso joukko kovakuoriaisia, perhosia, pistiäisiä ja muita hyönteisiä. Jopa joka neljäs Suomen uhanalaisista lajeista elää näillä alueilla.
Vaikka julkisen keskustelun perusteella voisikin tulkita uhanalaisimpien luontotyyppien olevan erilaisia metsäluontokohteita, todellisuudessa ne ovat nimenomaan maatalousmailla, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johdolla toteutettu ja vuonna 2018 julkaistu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi. Siinä äärimmäisen uhanalaisiksi luokitelluista 57 luontotyypistä peräti 40 oli maatalouden perinneympäristöjä eli perinnebiotooppeja, kun taas metsäluontotyypeistä yksikään ei kuulunut tähän joukkoon. Loput kaksi 42:sta maatalouden perinneympäristöstä luokiteltiin erittäin uhanalaisiksi.
Perinnebiotooppien suurin uhka on laiduntamisen loppuminen ja sen myötä alueiden umpeenkasvu tai ottaminen muuhun käyttöön. WWF:n mukaan nykyisin vain noin puolta jäljellä olevista perinneympäristöistä hoidetaan niin, että elinympäristön säilyminen kyetään turvaamaan.
