Laidunnuksen suunnittelu

Luonnonhoidon sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta onnistunut laidunnus vaatii huolellista suunnittelua. Kohdealueelle kannattaa aina laatia hoitosuunnitelma, sillä se helpottaa laidunnuksen käytännön toteutusta sekä maanomistajan ja karjanomistajan tavoitteiden saavuttamista. Osapuolten on myös helpompi sitoutua työhön, kun sillä on selkeät suuntaviivat olemassa. Eläinten hyvinvoinnin ja luonnonhoidon lisäksi mietittäviä asioita ovat muun muassa alueen virkistys- ja talvikäyttö, tiedotus sekä hoidon seuranta.

Suunnittelu kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mieluimmin jo edellisenä vuonna, jotta laiduntaminen päästään aloittamaan heti alkukesästä. Laidunnuksen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että eläimet pääsevät laitumelle, kun ruoho on voimakkaimmassa kasvussa. Apua suunnitteluun saa aiheeseen erikoistuneilta MKN maisema-asiantuntijoilta ja yksityisiltä neuvojilta.

Laidunalueiden monimuotoisuus

Sopimuslaidunnuksen kohteina ovat usein erilaiset luonnonlaitumet. Tällöin pääasiallisena tavoitteena on maiseman- ja luonnonhoito. Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät ja kasvavat luonnonlaitumen tuotolla. Näillä alueilla lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua ei käytetä, koska ne rehevöittävät aluetta ja täten köyhdyttävät eliölajistoa. Ravinnon loppuessa eläimet siirretään pois laitumelta sen sijaan, että niille annettaisiin lisäruokaa.

Luonnonlaitumilla voi esiintyä myös myrkyllisiä kasveja, ja ne on tärkeää tiedostaa jo suunnitteluvaiheessa. Eläimet osaavat yleensä karttaa myrkyllisiä kasveja, kunhan laitumella on riittävästi syötävää ja eläimet voivat valikoida syömisensä. Poikkeuksena tästä on kosteilla paikoilla kasvava myrkkykeiso, joka saattaa kelvata eläimille ja aiheuttaa jopa kuoleman. Myös osa vieraslajeista on lievästi myrkyllisiä, kuten jättiputki ja komealupiini.

Ympäristöystävällinen laidunnuspaine

Ravinnon riittävyyttä ja laiduntamisen ympäristövaikutuksia säädellään laidunnuspainetta muuttamalla. Sopiva laidunnuspaine riippuu laitumen ominaisuuksista kuten laidunnettavan kasvillisuuden määrästä, maaperän kosteudesta, laidunalasta sekä hoidon tavoitteesta. Rehevä niitty tarjoaa enemmän ravintoa kuin kuiva keto tai varjoisa metsälaidun, ja ravinnon määrä alueilla vaihtelee myös vuosittaisista sääoloista johtuen. Kullekin alueelle sopivan laidunnuspaineen määrittely tehdään osana hoitosuunnitelmaa, yhteistyössä karjanomistajan kanssa.

Laiduneläiminä käytetään yleisimmin lampaita, nautoja tai hevosia. Karkeana arviona voidaan sanoa, että sekä naudat että hevoset tarvitsevat noin 1-2 hehtaaria hyvätuottoista niittyä eläintä kohden/kasvukausi. Vastaavasti hehtaarin niitty riittää noin viidelle uuhelle karitsoineen kesälaitumeksi. Lue lisää laiduneläimistä (laidunpankki.fi).