Laidunnuksella on merkittävä rooli myös lihapuheessa
01.08.2024
Lihapuhe hyötyisi moniulotteisemmasta tarkastelusta
Toivoisin, että lihantuotannosta voitaisiin keskustella myös ympäristöhyötyjen näkökulmasta, ja tässä laidunnuksella on merkittävä rooli, kirjoittaa Soja Sädeharju Maaseudun Tulevasuuden artikkelissa.
Seuraan, kun puolisoni vaihtaa laidunta lehmille, ja ryhdyn kelaamaan vanhaa lankaa pois. Sama vaihto tapahtuu joka päivä. Lehmät siirtyvät lohkolta toiselle helposti vihellyksen saattelemana ja tuoreen ruohon houkuttelemina. Vasikat laukkaavat iloisina ja heittävät pukkeja mennessään. Laidun on täynnä monimuotoista elämää: kukkivia kasveja, lintuja, pörriäisiä, lantakuoriaisia – ja tietysti laiduntavia eläimiä.
Katsellessani tätä hyvinvoivaa maatalousekosysteemiä on vaikeaa sijoittaa toimintaamme sinne haitallisten laariin, johon lihantuotanto on yhtenä kokonaisuutena asetettu jo pitkään.
Lihapuhe on vellonut intensiivisesti vuosikausia. Viisi kuusi vuotta sitten viljelijäkoulutuksia vetäessäni muistan koskettavasti alakuloisen mielialan, joka maidontuottajilla ja karjankasvattajilla oli erityisen äärevän julkisen keskustelun tuoksinassa. Aikaa on kulunut, ja keskustelu on hieman tasaantunut, mutta se roihahtaa aika ajoin liekkeihin. Lihansyönti on eräs aikamme merkittävimmistä keskustelua ääripäihin ajavista asioista. Itsekin mietin usein, kuinka uskallan aiheesta puhua, jotten saa epäilyksiä puolueellisesta näkökulmasta – asunhan karjatilalla.
Aihe vaikuttaa olevan niin voimakkaasti tunteita herättävä, että siitä on hyvin haastavaa keskustella rakentavasti. Tunteiden herääminen on ymmärrettävää, sillä ruokavalinnat liittyvät ihmisen syvimpiin arvoihin ja itsemääräämisoikeuteen – ja toisaalta, viljelijälle lihantuotanto on paitsi elinkeino, myös osa identiteettiä.
Kukaan ei halua kokea tekevänsä pahaa tuottaessaan ruokaa kansalaisille.
Lue koko Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli täältä.
