Perinnebiotooppien tila on edelleen heikko
24.09.2024
Tuoreessa Suomen Ympäristökeskuksen raportissa esitellään vuosina 2016–2023 tehdyn perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen inventoinnin tulokset. Tieto Suomen perinnebiotoopeista on lisääntynyt 1990-luvusta, mutta hoidettuja perinnebiotooppeja on luontotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta edelleen liian vähän. Monelle uhanalaiselle kasvi- ja hyönteislajille ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö.
Uhattuna sekä perinnebiotoopit että niiden lajisto
Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden eli karjan laidunnuksen ja talvirehun korjuun muovaamia, runsaslajisia ympäristöjä. Perinnebiotooppeihin kuuluvat muun muassa niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet. Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2018. Lisäksi niillä elää lukuisia uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja. Perhosista luhtakultasiipi, apilakirjokääriäinen ja ruijannokiperhonen lukeutuvat avoimien niittyjen harvinaisuuksiin. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä kasveista esimerkiksi noidanlukot, ketoneilikka ja ketokatkero kasvavat niityillä ja kedoilla.
”Nämä lajit ovat valtaosin Suomen alkuperäistä lajistoa, jotka elivät jo jääkauden jälkeisillä puuttomilla ja valoisilla aroilla”, kertoo suunnittelija Sonja Forss Suomen ympäristökeskuksesta (Syke). ”Maatalouden kehittyminen ja perinteinen karjatalous tarjosivat näille lajeille elintilaa, mutta maatalouden tehostuttua ja karjanrehun peltoviljelyn yleistyttyä niittyjen pinta-ala on vähentynyt murto-osaan entisestä ja lajit ovat ajautuneet ahdinkoon.”
Suurimmillaan perinnebiotooppien määrä oli 1800-luvun lopulla, jolloin avoimia niittyjä arvioidaan olleen noin 1,8 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi karja laidunsi metsissä ja muilla vähätuottoisilla alueilla. Sittemmin suurin osa perinnebiotoopeista on joko otettu muuhun käyttöön, esimerkiksi raivattu pelloksi, tai ne ovat kasvaneet umpeen.
Lue koko SYKE:n tiedote täältä
