Maatalous ylläpitää luonnon monimuotoisuutta
17.01.2025
Suomalainen viljelymaisema on luonnostaan monimuotoista, mutta maatalous parhaimmillaan myös lisää luonnon monimuotoisuutta, kirjoittaa kehityspäällikkö Sari Peltonen Pro Agria Keskusten liitosta. Tähän kannattaa myös pyrkiä. ”On hyvä oppia tunnistamaan luonnon monimuotoisuuskohteita omassa tilaympäristössä. Kohteet voivat olla tavanomaisia ja arkisia, eivätkä aina tarkoita perinnemaisemia.”
Maatalous Suomessa ylläpitää, vaalii ja parhaimmillaan lisää luonnon monimuotoisuutta. Vastaavasti monimuotoinen luonto hyödyttää maataloutta. Nämä ovat keskeiset viestit toimittamassamme, vasta ilmestyneessä Luontoviisas maatilayritys -kirjassa. Suomalainen viljelymaisema on luonnostaan monimuotoista johtuen pienestä peltoalasta (7 prosenttia) suhteessa metsiin (75 prosenttia), vesistöihin (10 prosenttia) ja muuhun maankäyttöön. Myös peltolohkojen koko on suhteellisen pieni, keskimäärin 3,2 hehtaaria, ja yhtenäisiä, laajoja peltoaukeita on vähän. Peltolohkot ovat muodoltaan vaihtelevia ja rajautuvat yleensä metsiin tai vesistöihin. Käytännössä peltomme ovat sijainnista riippuen enemmän tai vähemmän metsien ympäröimiä. Se tuo peltoympäristöön luontaista moninaisuutta ja rikkonaisuutta. Monille lajeille tärkeitä pientareita on paljon.
Maatalousympäristöt ovat lajistoltaan runsaslukuisia. Maatalousympäristöjä ensisijaisina elinympäristöinään käyttävien lajien osuus koko Suomen lajistosta on arviolta 16 prosenttia. Meillä on myös avoimesta peltoympäristöstä riippuvaisia lajeja, erityisesti peltolinnustossa. Kotieläintuotanto laiduntamisineen ylläpitää monimuotoisempaa elinympäristöä kuin erikoistuminen kasvintuotantoon. Maatilan viljelyhistoria, tuotantosuunta ja viljelykäytännöt ovat ajan kuluessa vaikuttaneet siihen, millaisiksi maisemapiirteet ovat muotoutuneet kullakin tilalla ja sen ympäristössä. Jollakin tilalla voi olla runsaasti monimuotoisuutta ja toisilla taas vähemmän.
Lue koko Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli täältä.
Luontoviisas maatilayritys -kirjaan linkki
