Laidunblogi
13.10
Laidunnus vahvistaa maatilan luonnon monimuotoisuutta – nautojen rooli elinympäristöjen ylläpitäjinä
Laiduntavat naudat ovat olleet vuosisatojen ajan olennainen osa suomalaista maaseutua, maisemaa ja maatalousjärjestelmiä. Laidunnus on paitsi osa eläinten luonnollista käyttäytymistä myös merkittävä ympäristöteko: sen vaikutukset ulottuvat kasvi- ja hyönteislajiston lisääntymisestä maaperän kunnon paranemiseen ja hiilen sidontaan. Laidunnus ei ole pelkkää ruoan hankintaa luonnosta, vaan keskeinen keino tukea luonnon monimuotoisuutta, kulttuuriperinnön säilymistä ja vastuullista maidontuotantoa.
Laiduntavat naudat – maisemaa muokkaavia monimuotoisuuden moottoreita
Kun naudat laiduntavat, ne muokkaavat kasvillisuutta epätasaisesti. Nautojen tapa valikoida syömäänsä kasvillisuutta luo pienipiirteistä vaihtelua: matalia, tarkasti syötyjä alueita vuorottelee korkeammaksi kasvaneiden laikkujen kanssa. Tällainen mosaiikkimainen kasvillisuusrakenne lisää laidunalueen kasvilajiston monipuolisuutta. Monilajisten laidunseosten käyttö edistää tätä vaikutusta entisestään, sillä eri kasvilajit tarjoavat ravintoa ja elinympäristöjä erilaisille hyönteisille. Erityisesti pölyttäjät ja petohyönteiset hyötyvät runsaasta kukkivien kasvien määrästä. Niiden lisääntyminen puolestaan vähentää torjunta-aineiden tarvetta, kun luontaiset hyönteissyöjät ylläpitävät tasapainoa koko ekosysteemissä. Lehmien lanta on myös tärkeä osa luonnon kiertokulkua. Lantakasat toimivat ravintolähteenä ja lisääntymispaikkana monille hyönteisille, jotka puolestaan ruokkivat lintuja ja muita pieneläimiä. Laidunnus tuo siis monimuotoisuutta koko ravintoverkkoon.
Perinnebiotoopit – uhanalaisten lajien turvasatama
Perinnebiotoopit, kuten kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat Suomen lajirikkaimpia elinympäristöjä, mutta valtaosa niistä on kadonnut maatalouden tehostumisen myötä. Niiden säilyttäminen vaatii hoitoa, ja laidunnus on usein paras ja toimivin ratkaisu. Monimuotoisuudelle on tärkeää myös pienemmät, yksittäiset maatilaympäristön kohteet esim. monilajiset tienpientareet ja peltojen reuna-alueet, puukujanteet, kiviaidat –saarekkeet ja -röykkiöt, ladot, vanhat puut ja erilaiset kosteikkoalueet. Laidun, lehmä ja vasikka -hankkeessa kartoitetaan pilottitiloilla olemassa olevat ja potentiaaliset perinnebiotoopit sekä luonnonlaidunalueet ja muut monimuotoisuutta tukevat kohteet. Tavoitteena on tunnistaa kohteet, jotka hyötyvät laidunnuksesta, ja lisätä tilallisten ymmärrystä niiden arvoista.
Laiduntamisen avulla arvokkaiden perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien kasvillisuus pysyy matalana ja monipuolisena sekä rehevät ja varjostavat lajit eivät pääse valta-asemaan. Laiduntamalla ylläpidettävä avoimuus ja sitä myötä säilyvä ja lisääntyvä niittykasvillisuus tarjoaa elintinaa uhanalaisille kasvi- ja hyönteislajeille. Samalla tuotetaan arvokasta kulttuurimaisemaa, joka on osa suomalaista maataloushistoriaa, uhanalaista sekin.
Luonto ilman laidunnusta – umpeenkasvun ja lajikadon tie
Jos laidunnus maatilalta poistuu kokonaan, muutos näkyy yllättävän nopeasti. Peltojen reunavyöhykkeet kasvavat umpeen, pensaikko leviää, avoimet niittylaikut katoavat ja monipuolinen kasvillisuus korvautuu muutamalla rehevillä kilpailijoilla. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että hyönteiset vähenevät ja pölyttäjien määrä romahtaa sekä linnut ja piennisäkkäät menettävät ravintoa ja pesäpaikkoja. Näiden lisäksi maaperän rakenne yksipuolistuu ja hiilensidonta heikkenee sekä uhanalaiset lajit katoavat perinnebiotoopeilta. Myös maisema muuttuu suljetuksi ja reheväksi, mikä heikentää kulttuuriympäristön arvoja. Näitä muutoksia pyritäänkin hankkeella ja sinä tapahtuvalla tiedonjaolla estämään.
Lisää laiduntavia maitotiloja Etelä-Pohjanmaalle
Laidun, lehmä ja vasikka -hankkeen tavoitteena onkin lisätä laidunnusta Etelä-Pohjanmaan maitotiloilla, löytää ratkaisuja sen käytännön toteuttamiseen sekä parantaa tilojen osaamista luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa. Hankkeen pilottitoiminnassa kartoitetaan erityisesti luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit sekä laaditaan LUMO-kartoituksia, joiden avulla seurataan monimuotoisuuden kehitystä. Näin laidunnuksen edistämisestä tulee tietoihin perustuvaa ja tavoitteellista
Kirjoittaja:
Marika Riihimäki
ProAgria Etelä-Pohjanmaa
