Laidunblogi
12.55
Vuohet avuksi niittyjen umpeenkasvun ja vieraslajien torjuntaan
Vuohet avuksi niittyjen umpeenkasvun ja vieraslajien torjuntaan
Loppukesästä 2025 seisomme niittourakoitsija Maisa Paakkisen kanssa eräässä vehreässä joennotkossa Salossa ja katselemme harmistuneena, kuinka vieraslaji jättipalsami on vallannut alaa notkon pohjalla olevalla niityllä. Mistä saisi lisäpotkua ärhäkän palsamin pysäyttämiseksi? Silloin Maisalle tulevat mieleen vuohet. Hän muistelee, että niitähän on ulkomailla käytetty menestyksekkäästi vieraslajien torjunnassa. Ja niillähän on tiettävästi muutenkin hyvä ruokahalu, joten ne voisivat auttaa myös niityn umpeenkasvun selättämisessä. Ei kun kokeilemaan!
Laidunnuskokeilu Salossa kesällä 2026
Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Aloitamme keskustelemalla vuohien sielunmaailmaa paremmin tuntevien ihmisten kanssa. Millaisia mietteitä sarvipäiden itsetietoisen olemuksen takana oikein on? Meitä varoiteltiin paljon siitä, että nämä täystuhot eivät sitten pysy minkäänlaisissa aidoissa ja että lisäksi ne syövät aivan kaiken.
Tästä välittämättä – ja toisaalta mahdollisesta syömisinnosta innostuneena – päätimme jatkaa parhaiden aitaamisvinkkien selvittämistä. Selvisi, että vuohet on totutettava jo nuorina sähköaitaan, ja alimman langan tulee olla riittävän alhaalla. Me päädyimme korkeuteen 15 senttimetriä. Sähkön on tietenkin kuljettava aidassa kunnolla, ja lisäksi vuohilla tulee olla alueella riittävästi säänsuojaa ja mieluisia oleskelupaikkoja.
Laidunnuskokeilu toteutettiin WWF:n vetämänä kesäkuun alkupuoliskolla. Vuokrasimme kokeilua varten 16 nuorta, noin puolen vuoden ikäistä suomenvuohta. Maisan yritys rakensi alueelle sähköaidan kuudella aitalangalla, ja aidassa kiersi kauttaaltaan ja koko laidunnuksen ajan 6 000‒8 000 voltin jännite. Alueen kokoon nähden tehokas sähköpaimen poltti yllättävän hyvin kasvavaa heinäkasvillisuutta aidan alta, ja aidanalusia tarvitsi niittää vain kerran pariviikkoisen kokeilun aikana.
Lisäksi palkkasimme Salosta vuohivahdin, nuoren 4H-kerholaisen, joka kävi päivittäin tarkistamassa vuohien hyvinvoinnin ja niiden juomavedet. Maanomistajan eli Salon kaupungin kanssa sovimme etukäteen, että puita ei tarvitse erikseen suojata vuohien mahdolliselta syömisvimmalta.
Maaperän myllerrystä ja puiden kaulausta
Ensimmäiset päivät kuluivat odottavissa tunnelmissa, kun vuohiporukka hengaili enimmäkseen laitumen yläosassa portin luona ja vain napsi heinänkorren sieltä, toisen täältä. Muutamien päivien jälkeen alkoi järjestelmällisempi laitumen syöminen alas jokinotkoon päin. Laidunportin läheisyydessä oleva puustoinen alue säilyi edelleen vakituisena oleskelu- ja lepopaikkana.
Alkukesällä laitumen kasvu on usein nopeaa. Meille tulikin vaikutelma, että vuohineitoset eivät oikein ehtineet syödä heinää sitä mukaa, kun se kasvoi. Lopulta suunnilleen puolet noin 4000 neliömetrin alueesta syötiin tehokkaasti. Jättipalsamia kasvavalle rehevälle alaosalle vuohet eivät kokeilun aikana ehtineet, mutta kädestä syötettynä itse kasvi vaikutti kyllä maistuvan. Pidempi laidunnusjakso ja tarvittaessa laitumen lohkottaminen olisivat varmasti tepsineet.
Puita vuohet ”kaulasivat” eli kuorivat syömäkorkeudelta varsinkin ylärinteen oleskelualueella, ja lehdet hävisivät oksista suihin noin metrin korkeuteen saakka. Kaulausta tehdään perinnebiotoopeilla ihan tarkoituksellakin kuorimaraudan avulla pystyyn kuolevan puun aikaansaamiseksi. Tällainen puu tarjoaa elintilaa muun muassa monille hyönteisille ja sienille. Miksipä samaan hommaan ei käyttäisi vuohia?
Laitumen yläosassa vuohet mylläsivät maaperän paikoin täysin paljaaksi. Tämäkään ei välttämättä ole pahitteeksi, koska näin saadaan otolliset olot niittykasvien taimettumiselle maaperän siemenpankista. Samoin niittyjen hyönteiset, kuten paahteisessa hiekkamaassa pesivät erakkomehiläiset, voivat hyötyä tällaisista alueista.
Luonteikas suomenvuohi taipui sometähdeksi
Kokeilumme herätti paljon sekä hyvää mieltä että ammatillista kiinnostusta. Vuohet pysyivät hienosti aidoissa, eikä meillä ollut mitään ongelmia esimerkiksi ilkivallan tai suurpetojen kanssa. Somepostaukset keräsivät runsaasti tykkäyksiä ja kommentteja: hauskaa nähdä laidunkuvissa myös muita eläimiä kuin lampaita ja nautoja!
Vuohet ovat aiemmin olleet varsinkin vähävaraisten perheiden kotieläimiä, koska ne kuluttavat suhteellisen vähän rehua ja syövät monenlaista ravintoa. Sittemmin suomenvuohien määrä on pienentynyt huomattavasti. Me kuitenkin innostuimme rodun mahdollisuuksista niin perinnebiotooppien ”alkuputsauskoneena” kuin muutoinkin laiduntajina.
Ketteryytensä ansiosta vuohet voisivat sopia hyvin vaikkapa kallioiseen maastoon, kunhan kohteella ei ole hyvin herkkää, maaperän mylläämisestä kärsivää lajistoa. Töihin kannattanee laittaa hieman vanhempia ja kokeneempia eläimiä, jotka lähtevät rohkeasti syömishommiin.
Vuohikokeilu tehtiin Salon kaupungin omistamalla Liipauksen niityllä. Sama niitty on mukana niin sanotussa niittopilotissa, joka puolestaan on osa laajaa, EU-osarahoitteista Priodiversity LIFE -hanketta. Pilotti on WWF Suomen ja Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen yhteinen, ja siinä on mukana 12 niittyä Salossa ja Somerolla. Siinä tutkitaan koneellisen niittourakoinnin koko ketjua aina kohteiden etsinnästä niittojätteen hyötykäyttöön. Yhteistyö Salon kaupungin kanssa sekä niittopilotissa että vuohikokeilussa on ollut erittäin sujuvaa, mistä kaupungin väelle suuret kiitokset.
Kirjoittajat: Eeva-Liisa Korpela, WWF Suomi ja Maisa Paakkinen, M&M Paakkinen Oy
