Kissankello, ahomansikka ja moni muu laji uhkaa kadota, koska laiduntaminen ei olekaan niin helppoa kuin voisi luulla
05.06.2025
Maisemanhoidollinen laidunnus on vähentynyt, vaikka tavoite on toinen. Syynä ovat osittain tukiehdot, mutta työtä tekevien lampaiden kysyntä ja tarjonta eivät nekään aina kohtaa.
Suomalaiseen niittymaisemaan perinteisesti kuulunut kissankello on vähentynyt muutamassa vuodessa merkittävästi. Maisema- ja ympäristöasiantuntija Milla Siltanen ProAgria Keski-Pohjanmaasta onkin kotimaakuntansa nimikkokukasta huolissaan.
– Se on tällä hetkellä silmälläpidettävä, mutta pelkään, että se jossain vaiheessa luokitellaan jo uhanalaiseksi, jos perinnebiotooppien hoitoon ei saada muutosta.
Monet muutkin kedoilla, niityillä, hakamailla ja metsälaitumilla kasvaneet lajit kuten kissankäpälä, ketoneilikka, ahomansikka, vuokot ja kellot käyvät yhä harvinaisemmiksi. Yksipuolinen kasvilajisto johtaa yksipuoliseen hyönteislajistoon, joka taas köyhdyttää linnustoa.
Taustalla maatalouden rakennemuutos
Vielä muutama vuosikymmen sitten laiduntavat lehmät ja lampaat pitivät esimerkiksi niityt avoimina yksinkertaisesti syömällä. Kun perinteinen laidunnus on vähentynyt, monet alueet ovat kasvaneet umpeen. Ensin ne rehevöityvät, sitten tilaa valtaavat aggressiiviset lajit kuten paju ja vieraslajit. Tilannetta yritetään helpottaa maksamalla tukea maisemanhoidosta. Hoito tarkoittaa käytännössä sitä, että umpeen kasvavia alueita raivataan ja niille tuodaan laiduntamaan eläimiä.
Tuettava pinta-ala on kuitenkin pienentynyt parin viime vuoden aikana tuhansia hehtaareja, kun ei-tukikelpoisia aloja on karsittu joukosta. Tänä vuonna maisemanhoitosopimusten avulla hoidetaan vajaata 24 000 hehtaaria perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia. Parissa vuodessa alue on pienentynyt kolmanneksen.
Lue koko YLE:n juttu täältä.
